Eipä tarvitse enää miettiä. Noin kuukausi sitten Jennin iho alkoi oireileen. Ensin silmäluomet kuivuivat todella pahasti. Mietimme, että ehkä kyse on allergiasta ja annoin hänelle laatan allergialääkkeitä. Silmät rauhoittuivat hieman ja ajattelin, että hän selvisi näin helpolla. Toisin kävi. Ihottuma levisi kasvoihin sekä kaulaan. Olin silloin kesälomalla Kreikassa ja Jenni laittoi viestiä, että iho ei ole parantunut vaan päin vastoin. En toivo edes pahimmalle viholliselle tätä helvettiä mitä olen käynyt läpi, saatika sitten kaikista rakkaimmalle henkilölle. Suru ja viha valtasi mieleni, kun Jenni ilmoitti asiasta. Miksi juuri nyt?
Tarkalleen meidän ensimmäinen keskustelu meni näin:
Jenni: Olen hieman kummissani tästä mun ihosta. Saattaa olla, että mulle tulee aikuisiän atooppinen iho. Tai sit oon yhtäkkiä tullu allergiseks jollekki.
Minä: Miten niin? Laita kuva sun epäilyksestä.
Jenni: Huulien ympärys kutisee ihan hulluna ja sit molempien silmien ympärykset. Ei näy täällä pimeessä kunnolla. Pitäs ola luonnonvalo. Se ei näytä tossa kuvassa niin pahalta mitä se välillä on ja tuntuu.
Minä: Eihän sulle oo mitään.
Jenni: Ja tiiän ettei tää oon mitää verrattuna sun iho-ongelmiin mutta olen huolissani. On oikeesti. Oota etin valon.
Jenni: Tässä vähä näkyy. Ja siis just rasvasin. Enkä oo raapinu.
Tähän vastasin, että ehkä vähän silmät on pahat tossa toisessa kuvassa. Jos olisin tiennyt, minkälaiseksi se iho menee en olisi koskaan sanonut ettei ihossa ole mitään ja nauruhymiöitä perään. Ajattelin, että hän ylireagoi niinkuin hän välillä tekee. Tuntuu todella pahalta jälkikäteen, kun Jenni vastasi "tiedän, ettei tää oo mitään verrattuna sun iho-ongelmiin." Yksi viesti meni näin: "Anteeks kun valitan näin pienestä." Toivottavasti ymmärrät Jenni, ettet valita pienestä vaan isosta asiasta. Ehkä ulkonäöllisesti ei ole yhtä paha kuin minulla mutta tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu, kun iho on pahana.
Jennin iho on kuitenkin ollut aina todella hyvä ja nyt ymmärrän, että se on hänelle yhtä paha asia kuin minulle minun iho. Kerrankin voin aidosti ja rehellisesti sanoa, että tiedän tarkalleen miltä se tuntuu. Tuli todella paha mieli, kun kävin tänään Jennin luona ja hän sanoi, ettei voi meikata viikonloppuna. Hyvä etten itkemään alkanut. Aivan kuin hän olisi puhunut minun suullani. Tuli mieleen kaikki ne hetket, kun Jenni seisoo lohduttamassa vieressäni ja kertoo kuinka kaunis olen ilman meikkiä. Yhtäkkiä tämä on kääntynyt toisin päin. Tänään Jennin iho näyttää tältä. Hän kävi lääkärissä tällä viikolla ja ensimmäisenä lääkäri ehdotti kortisonia. Jenni onneksi kieltäytyi ja pyysi allergiatestejä. Hän sai ajan sinne, toivottavasti edes joku syy löytyisi.
Jenni on nyt aloittanut BD Medicalin tuotteet ja aloittaa myös hoidot Johannalla. Aion kertoa jatkossa myös Jennin kuulumisia. Toivon sydämeni pohjasta, että iho saadaan kuntoon. Muista Jenni, että olet kaunis ilman meikkiä<3
Tiedän, että viime kirjoituksesta on todella pitkä aika. Kesä on mennyt vauhdilla ohi ja joka viikko ollut täys hulina päällä. Nyt syksy alkaa häämöttään ja on aikaa kirjoittaa enemmän. Ajatella, että lähes vuosi sitten julkaisin koko kansan tietoon tämän blogin ja tein omasta tarinasta julkisen. Päivääkään ei kaduta sillä tiedän, että moni on saanut tästä apua ja se tuntuu mielettömän hyvältä, koska se on tämä blogin tarkoitus. Oman ihoni kunto näyttää tältä tänään.
Lopuksi haluan sanoa kiitos lukijalle, joka tuli minua moikkaamaan kasvotusten pari viikkoa sitten kaupungissa. Emme ole koskaan aikaisemmin tavanneet, joten oli rohkeaa tulla juttelemaan :) Viikonloppu edessä eikä mikä tahansa viikonloppu vaan Blockfestit!! Se on ollut meidän tyttöporukan perinne jo monta vuotta ja ihanaa saada melkein koko kokoonpano paikalle.
Kivaa viikonloppua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti