Kaunotar VS Hirviö

Viime viikon keskiviikkona tapahtui jotain, mitä olen koko ajan pelännyt. Heräsin keskiviikkona ja katsoin peiliin. Mietin hetken, että mitä on tapahtunut. Tein kuitenkin normaalisti kasvohoidon aamulla ja ajattelin, että kyllä se iho siitä rauhoittuu. Päivän aikana ihoa alkoi kuumottamaan ja katsottuani peiliin säikähdin. Näytin jälleen hirviöltä.

Kuva keskiviikolta kun kasvoja alkoi kuumottamaan aamulla

Keskiviikko iltapäivä

Minulle aloitettiin edellisenä lauantaina valohoito kasvoille ja olin varma, että se johtuu siitä. Laitoin paniikissa Ninalle viestiä ja hän pyysi soittamaan. Soitin töistä päästyäni ja hetken mietittyään hän kysyi "Oletko syönyt jotain epätavallista?". Tajusin, että tiistaina söin kanakastiketta, jossa oli chiliä. En normaalisti syö kyseistä maustetta. Nina kumosi ajatukseni valohoidon aiheuttamasta reaktiosta, koska se olisi tullut aiemmin. Palasethan siinä alkoivat loksahdella kohdalleen, kun muistin, että tiistai iltana huuliani alkoi kutittamaan aivan kamalasti. En ajatellut asiaa sen enempää silloin illalla. Allerginen reaktiohan siitä tuli, onneksi. Nimittäin mietin mielessäni keskiviikkona, että nytkö minusta tulee taas hirviö pysyvästi.

Kuva on perjantailta. Tässä näkee, kuinka se on alkanut kuivumaan.

Pään sisälläni alkoi järjetön stressi. Lauantaina oli tulossa pitkästä aikaa juhlat, jonne halusin meikata. Sain taas kamppailla oman mieleni ja kehoni kanssa. Kun lauantai koitti, yritin tehdä kaikkeni, jotta iho olisi ollut normaali. Olin kiukkuinen ja ajattelin etten lähde koko juhliin. Minulla oli todella paha mieli. Lähes viisi kuukautta olin voinut meikata sen kummemmin sitä miettimättä. Pidin sitä täysin itsestäänselvyytenä. Hampaita kiristellen hieroin ja kosteutin kasvojani siinä toivossa, että pystyn meikkaamaan.  Alla olevat kuvat ovat lauantailta. Ylempi on suihkun jälkeen ennekuin olen tehnyt kasvohoitoa ja alempi on kasvohoidon jälkeen. Kuvissa ei ole meikkiä. Harmittaa, kun en ottanut kuvaa meikin kanssa.

Lopputulokseen en ollut itse tyytyväinen. Iho hilseili pahasti suun ympäriltä. Paikalle päästyäni kerroin heti juhlien emännälle, että en saanut toivottua lopputulosta. Hän katsoi minua huuli pyöreänä. Hänen mielestään ihoni näytti aivan normaalilta. Muut paikalla olleet komppasivat. Tämä sai minut taas miettimään. Miten ihmiset voi nähdä asiat niin erilailla? Omasta mielestä näytin aivan karmealta kun lähdin kotoa. Muiden mielestä taas ihoni näytti todella hyvältä. Sitähän en tiedä, sanovatko ystävät minulle niin, ettei minulle tulisi paha mieli. Toisaalta, luotan siihen mitä ystävät minulle sanovat.

Oikeastaan olen iloinen, että minulle sattui näin. Tämä tapaus sai minut maan pinnalle ja muistutti siitä, ettei mitään voi pitää itsestäänselvyytenä. Takapakkia tulee väistämättä niin työssä kuin vapaa-aikana. Jokaisella elämän alueella. Oli sitten kysymys perheestä, työstä, parisuhteesta, ystävistä, harrastuksesta, muistakaa, että niiden eteen täytyy tehdä töitä.  Vaikka sinänsä en tapahtuneelle mitään voinut, muistan ainakin tästä lähin etten syö chiliä.

Alla oleva kuva on eiliseltä, ilman meikkiä. Iho on rauhoittunut todella hyvin. Itseasiassa ennen kuvaa Johanna on juuri tehnyt minulle kasvohoidon ja antanut valohoitoa. Jaksaa taas hymyillä kameralle :)